En ihan tiedä, osaanko tätä blogitusasiaa, mutta ajattelin koittaa, voisi näet olla kivaa ajanvietettä. Kirjoittamisessa olen aika paska, joskus olin siinä(kin) ihan hyvä, ikääntymisen myötä muiden taitojen ohessa on sekin surkastunut.
Kuvia aion laittaa sitten senkin edestä, kunhan vain kameran saan. Se nyt on pakko ostaa, vaikka en saisi ostaa enää ikinä, ostolakko, mutta kun on ostopakko. Siis kameran tartten, olen jo kauan tarvinnut.

Alkoholin kulutukseni on niin minimaalista, ettei moraalikrapulaa koskaan voi siitä mulle tulla, mutta auta armias, kun pääsen kauppoihin. Mikä vaan käy, aina löytyy jotakin niiiin ihanaa ja sitten on ostopakko, jonka jälkeen seuraa lakko, morkkis, hullu, älä osta mitään- päivät.

Mun ihan lempi rannekoru katosi tänään, ihan kamalaa, huomenna on kyllä ostettava uusi. Kun se oli ihan totta mun päivittäistavara. Sen saan ostaa kyllä, no saan.

Lapselle on ostettava muutama vaatekappale. Raukka liian pienissä rievuissa.

Ne eiliset urheiluvaatteet olisin voinut jättää tiskille, URHEILUSETTI! apua, miksen muka voi urheilla niisä vanhoissa?  Mutta kyllä ne käyttöön tulee, lenkille siitä. Olen urheiluhullu, onneksi. sitäkin.

Lainaan se kameran vielä toistaiseksi. Vaikka se siellä kaupassa oli niin ihanan pinkki, sopisi mun naisten puhelimeen.

Lainaan se kameran.