tänään tapahtui seuraavaa:

-olin huono äiti. (huusin)

-söin enemmän hiilareita, kuin olin suunnitellut.

-söin liian vähän proteiineja.

-en jaksanut tuunata housujani loppuun, vaikka aloitin.

-mokasin töissä.

eli täysi kontrollin menetys.

sen sijaan:

-pesin ikkunat. YLLÄTYSPUHDASTA, kirkkaat on. Tein tätä kaksi tuntia, huom. ikkunoita on kolme, tosin ne on melko laajoja.

-urheilin kiitettävästi! hyvä. Olen näet peppukurssilla, tarvitsen kiinteän takamuksen, siksi noi hiilarit hieman ärsyittää, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa, huomenna on uusi päivä.

-tein lapselle toiveensa mukaista iltapalaa, hyvää oli.

-luin lapselle pitkän iltasadun.

-marssin mukisematta pehkuihin täydellisten naisten jälkeen.

Ei täydellinen päivä, mutta ehkä noi jotenkin kumoaa toisensa, pesin kuitenkin ne ikkunat!

                        
 
elikkä Bertin päiväkirja.

 Olen tullut siihen tulokseen, että se, etten koskaan saa tästä kodista siistiä, johtuu vain siitä, että se on liian pieni. Ei ole tarpeeksi avaraa, vaikka on vain vähän tavaraa ja kaikki  viivasuorassa ja valkoista, silti on kaaos. Täytyy ostaa lisää tolua, sitä suihkutettavaa, käyttövalmista yleispuhdistajaa, se on ihan ykkönen. Ja swifferduster, se tarvitaan, mutta miten noi vaatekaapit saa pysymään siistinä..? pinot on aina vinossa, pitäisi olla vaan ripustustankoja, ei juuri nimeksikään hyllyjä, eihän ne vaatteet niissä pysy edes siististi pinoissa, puhumattakaan värijärjestyksestä. Täytyy tehdä jotain, paska, sekoan.

Sitten on noi portaat, niisä on aina pölyä ja hiuksia, HIUKSIA !! olen porrassiivooja, töitä kolmesti viikossa, eikä sekään riitä.

Mutta sisään ei porota, luojalle kiitos siitä. Jokaisena elämäni keväänä olen tehnyt pienen kuoleman, kun aurinko tulee armotta sisään paljastamaan ihan hemmetin kaiken. Tässä kodissa se ei tule, se on ehkä minun pelastus, luulen etten enää olisi.

Aika sekopäistä.

Hyvästi.

 En ihan tiedä, osaanko tätä blogitusasiaa, mutta ajattelin koittaa, voisi näet olla kivaa ajanvietettä. Kirjoittamisessa olen aika paska, joskus olin siinä(kin) ihan hyvä, ikääntymisen myötä muiden taitojen ohessa on sekin surkastunut.
Kuvia aion laittaa sitten senkin edestä, kunhan vain kameran saan. Se nyt on pakko ostaa, vaikka en saisi ostaa enää ikinä, ostolakko, mutta kun on ostopakko. Siis kameran tartten, olen jo kauan tarvinnut.

Alkoholin kulutukseni on niin minimaalista, ettei moraalikrapulaa koskaan voi siitä mulle tulla, mutta auta armias, kun pääsen kauppoihin. Mikä vaan käy, aina löytyy jotakin niiiin ihanaa ja sitten on ostopakko, jonka jälkeen seuraa lakko, morkkis, hullu, älä osta mitään- päivät.

Mun ihan lempi rannekoru katosi tänään, ihan kamalaa, huomenna on kyllä ostettava uusi. Kun se oli ihan totta mun päivittäistavara. Sen saan ostaa kyllä, no saan.

Lapselle on ostettava muutama vaatekappale. Raukka liian pienissä rievuissa.

Ne eiliset urheiluvaatteet olisin voinut jättää tiskille, URHEILUSETTI! apua, miksen muka voi urheilla niisä vanhoissa?  Mutta kyllä ne käyttöön tulee, lenkille siitä. Olen urheiluhullu, onneksi. sitäkin.

Lainaan se kameran vielä toistaiseksi. Vaikka se siellä kaupassa oli niin ihanan pinkki, sopisi mun naisten puhelimeen.

Lainaan se kameran.